Mutta valleilta, joita kohti Kmicic kulki, kuului myös huutoja. Muutamat nuotiot siellä roihusivat, ja niiden valossa Andrzej näki jalkamiesten tähystelevän kentälle, jossa ratsastajat ahdistivat hänen vapaaehtoisiaan.
Hänetkin huomattiin valleilta, mutta lähestyvää joukkoa ei tervehditty kuulasateella, vaan ilohuudoilla, sillä luultiin Boguslawin lähettäneen sinne apujoukon.
Mutta kun tulijat olivat tuskin enää sadankaan askelen päässä valleista, alkoi jalkaväki liikehtiä levottomasti. Yhä useampi sotamies varjostaen silmiään kädellään katseli, mitä väkeä tulijat oikeastaan olivat.
Silloin kuului ilmassa kamala kirkuna, ja tulijat hyökkäsivät kuin myrsky eteenpäin, saarsivat jalkaväen, ja koko tuo joukko alkoi nytkähdellä. Oli kuin jättiläiskäärme olisi kuristanut uhriaan, johon se aikaisemmin oli iskenyt silmänsä. Joukosta kuului huutoja: »Allah! Herr Jesus! Mein Gott!»
Vallien toiselta puolen kuului uusia huutoja, sillä vapaaehtoiset huomasivat nyt Babiniczin päässeen valleille ja hyökkäsivät pienestä lukumäärästään huolimatta kiivaasti Boguslawin ratsuväkeä vastaan. Samassa taivaasta, joka jo jonkin aikaa oli pilveillyt, yht'äkkiä alkoi putoilla rankkasade. Nuotiot sammuivat, ja taistelu jatkui pimeässä.
Mutta sitä ei kestänyt kauan. Boguslawin saarrettu jalkaväki tuhoutui kokonaan. Ratsumiehet, joiden joukossa oli paljon puolalaisia, laskivat aseensa. Muukalaiset ja nimenomaan sata rakuunaa surmattiin.
Kun kuu taas tuli esiin pilvien takaa, niin sen valossa näkyi vain tataarilaisjoukko, joka tappoi haavoittuneita ja ryösti saalista. Mutta vain vähän aikaa. Kuului terävä pillin vihellys, ja tataarilaiset ja vapaaehtoiset hyppäsivät yhtenä miehenä hevosen selkään.
— Tulkaa jäljessäni! — huudahti Kmicic. Hän johti heidät tuulen vauhdilla Janowoon. Neljännestuntia myöhemmin oli onneton kylä sytytetty neljältä puolelta palamaan, ja tunnin kuluttua se oli yhtenä tulimerenä. Näin Kmicic ilmoitti hetmanille voittaneensa Boguslawin sotajoukon takajoukot.
Mutta itse hän veren tahrimana kokosi tataarilaisensa johtaakseen heidät eteenpäin.
He olivat jo järjestyneet riviin, kun äkkiä kentällä, jota tulipalo kirkkaasti valaisi, he näkivät edessään osaston vaaliruhtinaan suurikokoisia ratsumiehiä. Heitä johti ritari, joka näkyi kauas, sillä hänellä oli hopeainen haarniska ja hän ratsasti valkoisella hevosella.