— Tulehan tänne, hyvä mies!
Kmicic ei lähestynyt, vaan meni päinvastoin ravintolaan, sillä tuo puhe pisti vihaksi. Hän ei vielä ollut tottunut halpaan pukuunsa eikä siihen, että hänelle viitattiin kädellä. Tultuaan sisälle hän istuutui jatkamaan syöntiään. Vieras herra seurasi hänen jäljessään.
Hän siristi silmiään pimeänpuoleisessa huoneessa, jossa vain uunissa paloi vähäinen tuli.
— Miksi ei kukaan tule minua vastaan saapuessani? — sanoi vieras herra.
— Ravintoloitsija meni huoneeseensa, — vastasi Kmicic, - ja me olemme matkustavaisia niinkuin tekin.
— Kiitän tiedonannosta. Mitä matkamiehiä te olette?
— Aatelisia. Kuljetamme hevosia.
— Ovatko seuralaisennekin aatelisia?
— Maamiehiä, mutta aatelia.
— Sallitteko, hyvät herrat, minunkin istuutua pöytään?