Se oli Józwa Butrym, jota mainittiin nimellä Jalaton.
— Isäntä, anna hevosille kauroja! — huusi hän.
— Ei ole minulla kauroja,-vastasi isäntä. Ehkäpä herrat antavat.
Ravintolan isäntä osoitti näin sanoen Rzedziania ja Kmiciciä.
— Mitä väkeä olette? — kysyi Rzedzian.
— Entäs kuka te itse olette?
— Wasoszyn staarosta.
Rzedziania, joka oli vuokrannut staarostan toimen, nimitti hänen oma väkensä staarostaksi, ja samaa arvonimeä hän käytti itsekin tärkeimmissä tilaisuuksissa.
Józwa Butrym hämmästyi nähdessään miten korkean herran kanssa oli joutunut tekemisiin, otti lakin päästään ja sanoi lempeällä äänellä:
— Nöyrin palvelijanne, armollinen herra!