Nyt olikin neuvoteltava tärkeästä asiasta. Oli kyllä lähetetty lähettiläitä Vitebskin vojevodan luo pyytämään, että hän ottaisi johdon käsiinsä. Mutta kukaan ei varmasti tietänyt, missä vojevoda oli sillä hetkellä, ja lähettiläät olivat kadonneet jäljettömiin. Huhuiltiin, että he olivat joutuneet Zoltarenkon miesten käsiin. Nämä ulottivat rosvoiluretkiään Wolkowyskiin asti.
Päälliköt olivat päättäneet valita Bialystokissa väliaikaisen johtajan, joka olisi ylipäällikkönä Sapiehan tuloon asti. Turhaa on sanoakin, että jokainen päällikkö, Wolodyjowskia lukuunottamatta, ajatteli tähän toimeen itseään.
Alkoivat vehkeilyt ja hankaukset. Sotajoukko ilmoitti tahtovansa olla osallisena vaalissa, ei edustajien kautta, vaan välittömästi.
Wolodyjowski neuvoteltuaan toveriensa kanssa kannatti Zyromskia, joka oli toimellinen ja kunnon mies ja herätti sotajoukossa kunnioitusta komealla olemuksellaan. Sitäpaitsi hän oli taitava ja kokenut soturi. Hän puolestaan kiitollisuuden osoitukseksi esitti toimeen Wolodyjowskia, mutta Kotowski, Lipnicki ja Jakob Kmicic vastustivat ehdotusta lausuen, että ei voi valita iältään nuorinta, sillä ylipäällikön täytyy vaikuttaa väestöön arvokkuudellaan.
— Kuka täällä on vanhin? — kysyivät useat äänet.
— Eno on vanhin! — huudahti äkkiä Roch Kowalski niin kovalla äänellä, että kaikki päät kääntyivät häneen päin.
— Vahinko vain, että hänellä ei ole omaa lippukuntaa, — sanoi Jachowicz.
Mutta toiset alkoivat huutaa:
— Mitäpä siitä! Emmekö saa valita kenet tahdomme? Eikö se ole meidän vallassamme? Eikö in liberis suffragiis? Kuninkaaksikin voi valita kenen aatelisen hyvänsä, saatikka rykmentin päälliköksi…
Nyt ryhtyi puhumaan Lipnicki, joka ei ollut suosiollinen Zyromskille, vaan tahtoi kaikin tavoin estää valitsemasta tätä: