— Tietysti teillä on oikeus äänestää niinkuin tahdotte! Jos ette valitse everstiä, niin sitä parempi — silloin ei kenelläkään ole syytä loukkaantua.
Syntyi hirveä melu. Monet huusivat: »Äänestys! Äänestys!» Toiset taas huusivat: »Kuka täällä on parempi herra Zaglobaa? Kuka on uljaampi ritari? Kuka kokeneempi soturi? Eläköön herra Zagloba! Eläköön johtaja!»
— Eläköön! Eläköön! — kuului yhä voimakkaammin.
— Antakaa sapelista vastaanhangoittelijoille! — huusivat kiihkeimmät.
— Ei ole vastaanhangoittelijoita! — vastasi joukko.
— Eläköön! Hän on voittanut Kustaa Aadolfin! Hän on antanut kyytiä
Chmielnickille!
— Hän on pelastanut päällikötkin!
— Ja lyönyt ruotsalaiset!
— Vivat! Vivat! Zagloba dux! Vivatl Vivat! Joukko alkoi viskoa lakkeja ilmaan ja juosta ympäri leirin etsimään Zaglobaa.
Mutta hän hämmästyi ja oli aluksi ymmällä, sillä hän ei ajatellut ehdokkuuttaan, vaan kannatti Skrzetuskia eikä ollut odottanut tämmöistä käännettä asiassa.