Tavaton innostus valtasi joukon. Monet tarttuivat sapeleihinsa, toiset alkoivat vuodattaa kyyneleitä. Zagloban kaljulle päälaelle kihosi hikipisaroita, mutta hänen innostuksensa yhä kasvoi. Hän huudahti:
— Me puollamme laillista kuningastamme, meidän valittuamme, ja rakasta isänmaatamme! Niiden puolesta elämme, niiden puolesta kuolemme! Hyvät herrat! Niin kauan kuin isänmaamme on ollut olemassa, eivät sitä vielä koskaan ole kohdanneet tämmöiset koettelemukset. Petturit ovat avanneet porttimme, eikä ole enää muuta maakaistaletta kuin tämä vojevodakunta, missä ei vihollinen elämöisi. Te olette isänmaan toivo ja minä teidän, teihin ja minuun ovat koko valtakunnan katseet kääntyneet. Osoittakaamme sille, että se ei turhaan ojenna meitä kohti käsiään! Te vaaditte minulta miehuutta ja lujaa uskoa, samoin minä vaadin teiltä luottamusta ja kuuliaisuutta, ja kun osoittaudumme kelvollisiksi, kun esimerkillämme avaamme niiden silmät, jotka vihollinen on vienyt harhaan — silloin rientää meihin yhtymään puolet valtakunnasta! Kenellä on Jumala sydämessä, se yhtyy meihin, taivaan voimat meitä vahvistavat, ja kuka voi silloin meitä vastustaa?
— Niin käy! Totisesti niin käy! Salomo puhuu. Taisteluun! Taisteluun! — kaikuivat uhkaavat huudot.
Zagloba ojensi kätensä pohjoista kohti ja alkoi huutaa:
— Tule nyt, Radziwill! Tule, hetmani, kerettiläinen, Lusiferin sotapäällikkö! Emme odota sinua hajaantuneina, vaan yhtenä joukkona, emme eripuraisina, vaan sovussa, emme papereilla ja sopimuksilla, vaan miekoilla varustautuneina! Sinua odottaa täällä kunnon miesten sotajoukko, ja minä olen sen päällikkö! Tule, kamppaile Zagloban kanssa! Kutsu paholaiset avuksesi ja taistelkaamme!… Tule!…
Hän kääntyi taas sotajoukon puoleen ja huusi niin, että se kuului yli leirin:
— Jumal'auta, hyvät herrat! Tunnen saavani profeetan lahjan! Yksimielisyyttä vain, niin lyömme nuo lurjukset, kulkurit, kerjäläiset, kalansyöjät ja ryysymekot, jotka kesällä ajavat reellä!… Annan heille nuuskaa, niin että ketarat vilkkavat heidän paetessaan! Heidän niskaansa joka mies, joka uskoo Jumalaan ja jolle kunnia ja isänmaa on kallis!
Tuhansia sapeleita välkähti ilmassa. Joukko tunkeili Zagloban ympärillä huutaen:
— Johda meitä! Johda meitä!
— Huomenna lähdetään! Valmistautukaa! — huusi innoissaan Zagloba.