Itse Zaglobakin odotti levottomana Janusz Radziwillin tuloa. Hän muisti kaikki Radziwillin voitot, ja hetmanin haamu kasvoi hänen mielikuvituksessaan luonnottoman suureksi. Itsekseen hän sanoi:
— Oh, kukapa tuon pedon kynsistä selviää!… Sanoin, ettei hän minua muserra, mutta hän nielaisee minut kuin haikara sammakon.
Ja hän vannoi itsekseen, ettei ryhdy koskaan ratkaisevaan taisteluun
Radziwillin kanssa.
— Tulee piiritys, — ajatteli hän, — ja se venyy aina pitkälle. Voi turvautua neuvotteluihin, ja niiden aikana voi Sapieha tulla.
Siltä varalta, että Sapieha ei tulisi, päätti Zagloba kaikessa noudattaa Jan Skrzetuskin mielipidettä, sillä hän muisti, miten suuressa arvossa ruhtinas Jeremi piti tätä upseeria ja hänen taitoaan sota-asioissa.
— Te, herra Michal, — sanoi Zagloba Wolodyjowskille, — olette luotu hyökkäämään, ja voipa teidät lähettää tiedusteluretkelle, vieläpä tärkeällekin, sillä osaatte selviytyä ja käytte vihollisen kimppuun kuin susi lampaan niskaan. Mutta annahan olla, jos olisi oltava kokonaisen sotajoukon hetmanina, niin tokkopa päänne sitä kestäisi — eihän teillä ole älyä niin liiaksi, että sitä riittäisi muillekin kaupattavaksi. Mutta Jan on toista, hän on johtaja-ainesta, ja jos minua ei olisi, niin hän voisi täyttää paikkani.
Näihin aikoihin saapui ristiriitaisia sanomia. Kerrottiin Radziwillin jo olevan tulossa Preussin kautta, mutta sitten ilmoitettiinkin hänen päinvastoin voittaneen Chowańskin sotajoukon, vallanneen Grodnon ja olevan tulossa sieltä vahvan joukon kanssa. Toiset taas vakuuttivat, ettei Radziwill ollut voittanut Chowańskia, vaan sen oli tehnyt Sapieha ruhtinas Michal Radziwillin avulla. Mutta tiedustelujoukot eivät tuoneet mitään varmoja tietoja, kertoivat vain, että Wolkowyskin luona oli joukko Zoltarenkon väkeä uhkaamassa kaupunkia. Koko ympäristö oli jo tulessa.
Tiedustelijain palaamisen jälkeisenä päivänä alkoi saapua pakolaisiakin, jotka vahvistivat tiedon todeksi ja kertoivat asukkaitten lähettäneen lähettiläitä Chowańskin ja Zoltarenkon luo pyytämään, että kaupunkia säästettäisiin. Chowański vastasi, että kysymyksessä on rosvojoukko, jolla ei ole mitään tekemistä hänen sotaväkensä kanssa. Zoltarenko taas neuvoi asukkaita maksamaan lunnaita, mutta tätä eivät köyhät, tulipaloista ja rosvouksista kärsineet asukkaat kyenneet tekemään.
He pyysivät herra ylipäällikköä auttamaan heitä, ennenkuin neuvottelut lunnaista päättyvät. Zagloba valitsi puolitoista tuhatta uljasta miestä, muun muassa laudalaisen osaston, kutsutti luokseen Wolodyjowskin ja sanoi hänelle:
— No, herra Michal, nyt on aika teidän näyttää taitoanne. Menkää Wolkowyskiin ja tehkää siellä loppu rosvojoukosta, joka uhkaa suojatonta kaupunkia. Te ette ole ensikertalainen tämmöisissä hommissa, ja luulenpa, että pidätte tällaisen tehtävän uskomista teille suosion osoituksena.