Ei ollut enää syytä epäillä. Hetkisen kuluttua saapui uupuneilla ratsuilla joukko miehiä huutaen:
— Herra Sapieha, Vitebskin vojevoda! Tämän kuultuaan syöksähtivät sotamiehet kuin tulvavirta valleilta tulijoita vastaan huutaen niin, että olisi voinut luulla sitä vihollisten yllättämästä kaupungista päästetyksi huudoksi.
Zagloba nousi hevosen selkään ja ratsasti päälliköitten etunenässä vallien eteen yllään kaikki arvonmerkit.
Vähän ajan kuluttua Vitebskin vojevoda ratsasti valopiiriin upseeriensa etunenässä, rinnallaan Wolodyjowski. Hän oli jo vanhanpuoleinen mies. Kasvot eivät olleet kauniit, mutta ne olivat älykkäät ja ystävälliset. Hänellä oli harmaat, tasaisiksi leikatut viikset ja pieni parta, mikä teki hänet ulkomaalaisen näköiseksi, vaikka hän oli puettu puolalaiseen tapaan. Vaikka hän oli kuuluisa monista sotaisista urotöistä, oli hän kuitenkin enemmän valtiomiehen kuin sotilaan näköinen. Ne, jotka tunsivat häntä lähemmin, sanoivat, että herra vojevodan kasvoihin oli Minerva jättänyt huomattavammat jäljet kuin Mars. Joka tapauksessa saattoi huomata ensi silmäyksellä, että siinä oli oikeamielinen kelpo mies.
— Odotimme kuin isää! — huusivat sotamiehet.
— Tulipa johtajamme! — lausuivat liikutettuina toiset.
— Vivat! Vivat!
Zagloba päällikköjoukon kanssa ratsasti hänen luokseen, ja vojevoda pysähdytti hevosensa sekä alkoi tervehtiä ilveksennahkaisella hatullaan.
— Jalosukuinen, korkea-arvoinen herra vojevoda! — alkoi Zagloba puhua. — Vaikka olisin niin kaunopuheinen kuin muinaiset roomalaiset ja itse Cicero tahi, mennäkseni vielä kaukaisempiin aikoihin, kuuluisa ateenalainen Demostenes, niin en kuitenkaan osaisi julki tuoda sitä riemua, mikä täyttää sydämemme nähdessämme teidän jalon persoonanne. Sydämissämme riemuitsee koko valtiomme tervehtäen viisasta senaattoria ja parhainta poikaansa. Ilo on sitä suurempi, kun se on odottamaton. Seisoimme näillä valleilla aseissa, valmiina ei tervehtimään vierasta, vaan taistelemaan, ei kuulemaan riemuhuutoja, vaan aseitten kalsketta, ei vuodattamaan kyyneleitä, vaan vertamme!… Kun sitten sadat kielet kertoivat sanoman, että tulossa on isänmaan suojelija eikä petturi, Vitebskin vojevoda eikä Liettuan suurhetmani, Sapieha eikä Radziwill…
Sapiehan mieli teki nähtävästi pian päästä ratsastamaan sisälle leiriin, sillä hän teki äkkiä kädellään hyväntahtoisen, mutta ylhäisen eleen ja sanoi: