— Koko Liettuaa ei kenties heti voi saada valtaansa, mutta hyväksi aluksi melkoisen alan, johon kuuluvat Valko-Venäjä ja Samogitia.
— Entä ruotsalaiset?
— Ruotsalaiset mielellään näkevät meidät itäpuolellaan.
— Vuodatat balsamia haavoihin.
— Balsamia — ahaa!… Muuan poppamies Taurogissa kauppasi minulle balsamia, joka hänen sanojensa mukaan suojelee sitä, joka voitelee sillä itsensä, sapelin ja keihään iskuilta. Käskin heti voidella hänet itsensä sillä, ja sotamieheni saivat pistää häntä keihäillä ja — ajattelehan! — keihäs meni kyllä läpi!…
Ruhtinas Boguslaw alkoi nauraa hohottaa niin, että valkoiset hampaat hohtivat. Janusz ei pitänyt tästä puheenaineesta, vaan alkoi taas puhua de publicis.
— Olen lähettänyt kirjeitä Ruotsin kuninkaalle ja useille ylimyksillemme, — sanoi hän. — Kyllä kai sinäkin olet saanut kirjeen Kmicicin kautta?
— Maltahan! Sitä vartenhan minä tänne tulinkin. Mitä sinä ajattelet
Kmicicistä?
— Tulinen huimapää, vaarallinen mies, joka ei siedä ohjaksia, mutta yksi niitä harvoja, jotka ovat meille vilpittömästi uskollisia.
— Niinpä kyllä, — vastasi Boguslaw, — minut hän oli vähällä lähettää taivaan valtakuntaan.