Nyt oli Wolodyjowski jo saanut takaisin puhelahjansa.
— Me olemme vanginneet — sanoi hän, — nuoremman maakreivi Aadolfin, kreivi Falkensteinin, kolme kenraalia ja muita upseereita.
— Entä maakreivi Fredrik? — kysyi Czarniecki.
— Jos hän ei makaa täällä maassa, niin hän on paennut metsään, ja jos hän on paennut, niin talonpojat hänet tappavat.
Tässä kohdin Wolodyjowski erehtyi. Maakreivi Fredrik yhdessä kreivi Schlippenbachin ja Ehrensheinin kanssa harhaili metsissä, piileksi linnan raunioissa vilua ja nälkää kärsien ja pääsi pakenemaan. Varsovaan. Myöhemmin he kyllä joutuivat vangeiksi, mutta tällä kertaa pelastuivat.
Oli jo myöhä, kun Czarniecki lähti taistelukentältä Warkaan. Se oli kenties hänen elämänsä iloisin yö, sillä näin suurta tappiota eivät ruotsalaiset vielä olleet kärsineet sodan alusta asti. Kaikki tykit, kaikki liput, kaikki päälliköt, paitsi ylipäällikkö, olivat joutuneet puolalaisten käsiin. Armeija oli perin pohjin tuhottu. Sen kaikkiin suuntiin hajaantuneet jäännökset joutuivat talonpoikaisjoukkojen uhriksi. Mutta sen lisäksi oli osoitettu, että ruotsalaiset, jotka itse pitivät itseään voittamattomina avoimessa taistelussa, juuri avoimella kentällä eivät voineet pitää puoliaan säännöllistä puolalaista sotajoukkoa vastaan. Czarniecki ymmärsi myös, minkä valtavan vaikutuksen tämä voitto tekisi koko valtakunnassa, kuinka se kasvattaisi rohkeutta ja herättäisi innostusta. Hän näki jo hengessään, että Puola lyhyen ajan kuluttua on vapaa vihollisesta ja riemuitsee… Ehkäpä hän näki edessään myös kultaisen suurhetmaninsauvan…
Hänen sopi kyllä uneksia semmoisesta, sillä hän oli todellakin sotilas ja isänmaan puolustaja, jossa ei ollut vilppiä eikä petosta.
Nyt hän ei jaksanut hillitä riemua, joka täytti hänen mielensä, vaan kääntyi vierellään ratsastavan Lubomirskin puoleen ja puhui:
— Nyt Sandomiriin! Sandomiriin ensi tilassa! Sotajoukko on jo oppinut uimaan jokien yli. Ei meitä peloita San eikä Veiksel!
Marsalkka ei vastannut sanaakaan, mutta sen sijaan Zagloba, joka ratsasti jonkin matkan päässä ruotsalaisessa puvussa, uskalsi lausua: