Wolodyjowski alkoi mulkoilla silmillään ja kierrellä kiivaasti viiksiään. Viimein hän sanoi:
— Herra ritari, älkää kertoko hänestä mitään pahaa, sillä muuten joudutte terveeksi tultuanne tekemisiin minun kanssani!
— Jos tahtoisinkin, niin en sittenkään voisi sanoa hänestä mitään pahaa, mutta jos hän on teidän morsiamenne, niin sanonpa, että te huonosti pidätte hänen turvallisuudestaan huolta, ja jos taas hän on sukulaisenne, niin tunnette hänet liian hyvin voidaksenne väittää, että se ei pidä paikkaansa, mitä minulla on hänestä kerrottavaa. Viikossa sai tämä neiti kaikki, sekä vanhemmat että nuoremmat, rakastumaan, ja lemmentunteen kohtaansa hän herätti vain silmäpelillä ja joillakin taikakonsteilla, joita en pysty selittämään.
— Se on hän! Juuri semmoinen hän on! — mutisi Wolodyjowski.
— Se on ihmeellistä! — sanoi Hassling. — Neiti Billewicz on aivan yhtä kaunis kuin hän, mutta samalla niin arvokas ja luoksepääsemätön, että häntä kylläkin ihailee ja palvoo, mutta ei uskalla edes nostaa silmiään häneen, saatikka sitten toivoa jotakin. Teidän täytyy myöntää, että on erilaisia tyttöjä: toiset ovat kuin entisajan Vestan neitsyet, toiset taas sellaisia, että heidät nähtyään heti tahtoisi…
— Hyvä herra! — sanoi Wolodyjowski uhkaavasti.
— Älkää karjuko, herra Michal, sillä hän puhuu totta! — sanoi Zagloba. — Te itse tepastelette kuin kukonpoika, kun olette hänen läheisyydessään, ja silmänne ovat silloin nurin päässä. Että hän on kiemailija, sen taas tiedämme me kaikki, ja itsekin olette sanonut sen ainakin sata kertaa.
— Jättäkäämme tämä kysymys! — sanoi Hassling. — Tarkoitukseni oli vain saada selitetyksi, miksi neiti Billewicziin rakastuivat vain muutamat, jotka kykenivät käsittämään, että hän on harvinainen ihminen (tässä Hassling punastui uudestaan), kun taas Anna-neitiin rakastuivat melkein kaikki. Täytyi totta tosiaankin nauraa, sillä oli aivan kuin jokin ruttotauti olisi vallannut sydämet. Kiistaa ja kaksintaisteluja oli loppumattomiin. Ja mistä syystä? Mistä kiisteltiin ja taisteltiin? Kuuluu asiaan tietää, että ei ole ketään, joka voisi kehua voittaneensa tuon neidin sydämen, mutta jokainen uskoo vain sokeasti saavuttavansa ennemmin tai myöhemmin jotakin.
— Hän, juuri hän tuossa tunnetaan ilmielävänä! — murahti taas
Wolodyjowski.
— Molemmat neidit mieltyivät suuresti toisiinsa, — jatkoi Hassling, — ja olivat aina yhdessä. Ja kun Anna-neiti hallitsee itsevaltiaasti Taurogissa…