Wolodyjowski ja Kmicic kysyivät hämmästyneinä:
— Minne he aikovat paeta?
— Erämaihin ja niiden kautta Bielowiezyyn… Ah, en jaksa puhua.
Keskustelu keskeytyi samassa muutenkin, sillä saapui Sapiehan lähetti, joka antoi sekä Wolodyjowskille että Kmicicille kokoon taitetun paperin. Wolodyjowski silmäsi omaansa ja sanoi:
— Käsky asettua paikoilleen huomista rynnäkköä varten!
— Kuuletteko, kuinka tykit jyrisevät? — huudahti Zagloba.
— Haa, huomenna! Huomenna!
— Uh, kuinka on kuuma! — sanoi taas Zagloba. — Huono väkirynnäkköpäivä… Piru vieköön moisen helteen… Jumalan äiti! Moni kylmenee huomenna kuumuudesta huolimatta, mutta eivät ne, jotka antautuvat Sinun suojaasi, sinä Suojelijattaremme… Vaan kylläpä tykit nyt pitävät ääntä!… Minä olen liian vanha mies väkirynnäkköihin… toista on avoin taistelutanner…
Taas ilmestyi uusi upseeri ovelle.
— Onko täällä herra Zagloba? — kysyi hän.