Ketling, joka viimeisen keskustelun jälkeen ei uskaltanut näyttäytyä
Oleńkalle, lähetti hänelle heti kirjelipun, jossa ilmoitettiin:
"Ruhtinas Boguslaw on voittanut Krzysztof Sapiehan Branskin luona.
Muutamia rykmenttejä jalka- ja ratsuväkeä on otettu vangiksi. Hän menee
Tykocinia vastaan, missä on Horotkiewicz."
Se vaikutti Oleńkaan kuin ukkosen isku. Suuri sotapäällikkö ja taitava ritari olivat hänen tyttömäisen käsityksensä mukaan sama asia. Koska hän oli nähnyt Boguslawin Taurogissa helposti saavan voiton parhaista ritareista, niin hänestä oli selvää, että Boguslaw edusti ilkeätä, mutta voittamatonta mahtia, jota vastaan muut turhaan taistelivat.
Hänessä sammui kokonaan toivo, että Boguslaw joutuisi tappiolle. Turhaan miekankantaja koetti rauhoittaa häntä ja lohdutti sillä, että ruhtinas ei ollut vielä joutunut tekemisiin vanhan herra Sapiehan kanssa, jonka kykyä todisti sekin, että kuningas äskettäin oli antanut hänelle hetmanin arvon. Oleńka ei uskonut, ei uskaltanut uskoa. — Kuka hänet voi voittaa? Kuka riittää hänelle? — vastasi hän vain.
Myöhemmät sanomat näyttivät osoittavan hänen pelkonsa aiheelliseksi.
Muutamaa päivää myöhemmin Ketling taas lähetti kirjelipun, jossa
ilmoitettiin, että Horotkiewicz oli lyöty ja Tykocin valloitettu. "Koko
Podlasie", kirjoitti hän, "on ruhtinaan vallassa, joka ei odota herra
Sapiehaa, vaan nopeasti rientää tätä vastaan".
— Herra Sapieha joutuu myös tappiolle, — ajatteli tyttö.
Mutta samaan aikaan lensi kuin kevättä ennustava pääskynen sanoma toisaalta päin. Näihin lähellä meren rantaa oleviin valtakunnan osiin se tuli myöhään, mutta sen sijaan niin ihanana ja ihmeellisenä kuin legendat kristittyjen ensimmäisiltä ajoilta:
— Częstochowo! Częstochowo! — kulki suusta suuhun.
Sydänten jää suli, ja oli kuin kukat olisivat puhjenneet kevätauringon lämmittämään maahan. Częstochowo piti puolensa. Hänet itsensä, Puolan Kuningatar, nähtiin suojelemassa muuria taivaallisella viitallaan; kranaatit ryömivät hänen pyhien jalkainsa juureen kuin koirat, ruotsalaisten kädet kuivettuivat, musketit kasvoivat kiinni heidän kasvoihinsa ja he poistuivat häveten ja peläten.