— Tulevat mukaan! — vastasi Anusia viskaten päätään ja vilkuttaen silmiään.
— Miksi sitten, Herran nimessä, istumme täällä? Olisin halukas lähtemään vaikkapa jo tänään! —
Ryhdyttiin heti neuvottelemaan, mutta tulokseksi tuli, että täytyi odottaa, kunnes Boguslawin kohtalo ratkaistaisiin ja Sapieha tulisi Samogitiaan. Muuten saattoi uhata kaamea tuho omienkin puolelta. Vierasmaalaiset upseerit eivät olleet mikään turva, vaan tekivät päinvastoin vaaran vielä suuremmaksi, sillä rahvas oli niin vihainen kaikille ulkomaalaisille, että se armotta surmasi jokaisen, joka ei ollut puolalaisessa puvussa. Ulkomaalaisissa puvuissa olevat puolalaiset arvohenkilöt, puhumattakaan itävaltalaisista ja ranskalaisista diplomaateista, eivät voineet matkustaa muuten kuin vahvojen sotaväkiosastojen turvissa.
— Uskokaa minua, sillä minä olen kulkenut läpi koko maan, — sanoi Anusia. — Ensimmäisessä kylässä tahi metsässä meidät surmataan kysymättä keitä me olemme. Ei voi paeta, jos ei ole turvana sotajoukko.
— Minä kokoan oman joukon!
— Ennenkuin sen olette saanut toimeen, olette jo menettänyt henkenne.
— Tietoja ruhtinas Boguslawista täytyy piakkoin saapua.
— Olen käskenyt Braunia ilmoittamaan heti kaikesta.
Braunilta ei kuitenkaan pitkään aikaan tullut minkäänlaista ilmoitusta.
Ketling sen sijaan alkoi taas käydä Oleńkan puheilla, sillä kun he kerran olivat kohdanneet toisensa, oli tyttö ojentanut hänelle kätensä. Nuori upseeri piti hiljaisuutta pahana merkkinä. Hänen mielestään ruhtinas jo ruotsalaisten ja vaaliruhtinaan takia olisi pitänyt ääntä pienestäkin voitosta.