— Vakuutan teidän korkeudellenne, että Samogitian hongat alkavat kantaa tavallista raskaampia hedelmiä. Talonpojista muodostan kaksi rykmenttiä ja opetan ne omalla tavallani. Kylistänne pidän hyvää huolta, ja jos kapinalliset anastavat jonkin niistä, niin kohdistan epäluuloni johonkuhun rikkaaseen aatelismieheen ja nyljen hänet kuiviin. Aluksi tarvitsen kuitenkin rahaa palkkojen maksuun ja jalkaväen hankkimiseen.
— Minä annan minkä voin.
— Myötäjäisrahojako?
— Mitä tarkoitatte?
— Billewiczien rahoja, jotka maksatitte itsellenne etukäteen.
— Kunpa voisin kaikessa hiljaisuudessa vääntää niskat nurin tuolta miekankantajalta! Hänellä on kuittina kirjeeni.
— Koetan parastani! Kunhan hän vain ei olisi kuittia johonkin lähettänyt tahi tyttö ommellut sitä paitaansa. Eikö teidän ruhtinaallinen korkeutenne tahtoisi hieman kopeloida?
— Tapahtuu sekin aikanaan, mutta nyt minun on lähdettävä matkaan, ja sitäpaitsi on tuo kirottu kuume vienyt kaikki voimani.
— Teidän korkeutenne saa kadehtia minua, kun jään Taurogiin.
— Teillä näkyy olevan suuri halu jäädä. Mutta.. Älkää vain yrittäkö!… Antaisin hakata teidät kappaleiksi… Miksi te niin haluatte tätä tehtävää täällä?