Suuri taakka putosi Sakowiczin sydämeltä, kun muutamia viikkoja myöhemmin Marienburgin edustalta tuli Boguslawilta kirje, jossa ilmoitettiin, että Ruotsin kuningas oli päässyt pois satimesta jokien kulmauksesta. Mutta muut uutiset eivät olleet ilahduttavia. Ruhtinas pyysi apujoukkoja ja käski jättämään Taurogiin vain sen verran sotaväkeä kuin oli aivan välttämätöntä sen puolustamiseen.
Lähtövalmiit ratsuväkijoukot lähtivät seuraavana päivänä ja niiden jäljessä Ketling, Oettingen, Fitz-Gregory, sanalla sanoen kaikki huomattavammat upseerit, paitsi Braun, joka oli Sakowiczille välttämättömän tarpeellinen.
Taurogi oli nyt vielä tyhjempi kuin ruhtinaan lähdettyä.
Anusia ikävystyi ja alkoi sitä enemmän kiusata Sakowiczia. Sakowicz taas alkoi miettiä, eikö olisi syytä siirtyä Preussiin, sillä sotaväen lähdettyä olivat kapinoitsijat taas tulleet rohkeammiksi ja uskalsivat lähestyä Taurogia. Billewiczit kokosivat viisisataa ratsumiestä käsittävän joukon, johon kuului pikku aatelia ja talonpoikia. Nämä antoivat pahasti selkään heitä vastaan lähteneelle eversti Bützowille ja puhdistivat säälimättä kaikki Radziwillin kylät.
Tappiolle joutunut Bützow tuli Sakowiczin turviin, ja ne tiedot, joita hän toi kapinan voimasta ja kasvamisesta, saivat Sakowiczin lopullisesti päättämään, että lähtisi Preussiin.
Toimeliaana miehenä hän sai lähtövalmistukset suoritetuksi kymmenessä päivässä, antoi tarpeelliset käskyt ja oli valmis lähtemään.
Mutta äkkiä hän sai kokea vastarintaa taholta, mistä hän sitä kaikkein vähimmin oli odottanut, nimittäin Anusian puolelta.
Anusia ei ollenkaan halunnut lähteä Preussiin. Hänen oli Taurogissa hyvä olla. Liittoutuneitten "puolueitten" partioretket eivät häntä ollenkaan peloittaneet, ja jos Billewiczit olisivat hyökänneet Taurogiin, niin hän olisi siitä iloinnut. Hän ymmärsi myös, että vieraalla maalla, saksalaisten keskuudessa, hän olisi ollut kokonaan riippuvainen Sakowiczista. Oleńka, jolle hän esitti ajatuksensa, oli aivan samaa mieltä, vieläpä pyysi kyynelet silmissä häntä asettumaan lähtöä vastaan.
— Täällä voimme vielä pelastua, jos ei tänään niin huomenna, — sanoi hän, — mutta siellä tuhoudumme kumpikin.
— Älä ole huolissasi, kaunokaiseni! — sanoi Anusia. — Emme me astu jalallammekaan pois Taurogista, ja lisäksi kiusaan vielä Sakowiczin pahanpäiväiseksi.