Oleńka kostutti kyynelillään tämän kirjeen, mutta tunsi rakastavansa setää tuon teon jälkeen vielä enemmän kuin ennen. Samaan aikaan syntyi Taurogissa suuri melu. Itse Sakowicz syöksyi tytön luo ja ottamatta hattua päästään kysyi raivon vallassa:
— Missä on setänne?
— Siellä, missä kaikki muutkin, paitsi petturit!
— Te tiesitte siitä! — huusi Sakowicz. Tyttö astui lähemmäksi häntä, katsoi häneen äärettömän halveksivasti ja sanoi:
— Tiesin — entä sitten?
— Neiti! Totisesti, jos ei ruhtinas… Te vastaatte ruhtinaalle!
— En ruhtinaalle enkä hänen rengilleen! Menkää!
Ja hän osoitti sormellaan ovea.
Sakowicz puri hammasta ja meni.
Samana päivänä kerrottiin kaikkialla Taurogissa voitosta, joka oli saatu Warekin luona, ja niin suuri pelko valtasi kaikki ruotsalaisten puoluelaiset, että itse Sakowicz ei uskaltanut rangaista pappeja, jotka julkisesti lauloivat kirkoissa Te Deumia.