— Voimme rukoilla jokaisen sielun puolesta, sillä Jumala on armahtavaisempi kuin ihmiset ja tuntee vaikuttimet, joita ihmiset usein eivät tiedä, — sanoi Anusia.
Näin sanoen hän polvistui rukoilemaan, ja Oleńka heittäytyi pitkäkseen lattialle ja oli siinä asennossa aamuun asti.
Seuraavana aamuna levisi ympäristöön tieto, että miekankantaja Billewicz oli tullut Laudaan. Kaikki, jotka kynnelle kykenivät, tulivat häntä tervehtimään. Läheisistä metsistä tuli tutisevia vanhuksia ja naisia lapset sylissä. Kahteen vuoteen ei täällä kukaan ollut kylvänyt eikä niittänyt. Kylät olivat suurimmaksi osaksi porona ja autioina. Väestö asusti metsissä. Asekuntoiset miehet olivat lähteneet Wolodyjowskin mukaan tahi liittyneet partiojoukkoihin. Vain poikaset vartioivat omaisuuden jäännöksiä.
Miekankantajaa tervehdittiin pelastajana ja ilokyynelin, sillä näitten yksinkertaisten ihmisten mielestä hänen ja neidin paluu kotipaikoilleen oli merkkinä sodan ja onnettomuuksien loppumisesta. Alettiin palata kyliin ja ajaa sinne metsästä puoleksi villiintynyttä karjaa. Tosin ruotsalaisia oli lähellä Poniewiczin vallien suojassa, mutta heistä ei nyt välitetty, kun miekankantajan joukko oli tullut, ja sitä voitiin sitäpaitsi tarpeen vaatiessa vahvistaa lisämiehillä.
Aikoipa herra Tomasz hyökätä Poniewiezin kimppuun puhdistaakseen koko seudun vihollisista. Hän odotti vain, että vielä enemmän miehiä kerääntyisi hänen lippujensa alle, ja varsinkin hän koetti saada jalkaväelleen riittävästi ampuma-aseita, joita oli suuri määrä piilossa metsissä. Niitä odotellessaan hän tarkasteli seutua kulkien kylästä kylään.
Mutta näky, joka hänet kohtasi, oli surullinen. Kaikkialla oli palon ja hävityksen jälkiä. Suuri osa väestöä oli surmattu ja miehiltä hakattu kädet pois.
Näin kauheasti oli sota hävittänyt näitä seutuja, tämmöiset seuraukset oli tuottanut ruhtinas Janusz Radziwillin petturuus.
Mutta ennenkuin miekankantaja oli lopettanut tarkastusmatkansa, saapui uusia, samalla kertaa iloisia ja kamalia uutisia, jotka nopeasti kulkivat suusta suuhun.
Jur Billewicz, joka pienen joukon kanssa oli ollut tiedusteluretkellä ja saanut vangiksi muutamia ruotsalaisia, sai ensimmäisenä tiedon Prostkin taistelusta. Senjälkeen tuli uusia sanomia, jotka olivat toinen toistaan satumaisempia.
— Herra Gosiewski, — kerrottiin, — on voittanut kreivi Waldeckin, Israelin ja ruhtinas Boguslawin. Vihollisarmeija on kokonaan tuhottu ja sen johtajat vangittu. Koko Preussi on tulessa.