— Jottako Sakowicz voisi teidät vangita?
— Sakowicz ei vangitse minua, sillä Babinicz puolustaa minua.
— Eihän hän tiedä, missä te olette! Olenhan sanonut, että emme voi päästä hänen luokseen.
— Mutta hän voi tulla meidän luoksemme. Olen hänen tuttunsa. Jos vain voisin lähettää hänelle kirjeen, niin olen varma siitä, että hän tulisi heti, kun on voittanut Sakowiczin. Hän piti minusta hiukan, ja siksipä hän ei kieltäisi apuaan.
— Ja kuka vie hänelle kirjeen?
— Sitä viemään voi lähettää jonkun talonpojan.
— Kannattaahan joka tapauksessa koettaa. Oleńkalla on terävä järki, mutta onpa järkeä teilläkin. Vaikka meidän sillä välin pitäisikin piillä ylivoimaista vihollista metsässä, niin on kuitenkin hyvä, että Babinicz tulee näille seuduille, sillä siten pääsemme pikemmin häneen yhtymään. Yrittäkää! Luotettavan sanansaattajan kyllä löydämme.
Anusia ryhtyi iloissaan toimimaan semmoisella menestyksellä, että hänellä jo samana päivänä oli kaksikin kirjeenviejää, Jur Billewicz ja Braun. Molempien oli määrä saada mukaansa samanlainen kirje, jotta joka tapauksessa Babinicz saisi sanan. Enemmän puuhaa oli Anusialla itse kirjeen sepittämisessä. Viimein hän laati sen näin kuuluvaksi: "Suuressa vaarassa ollen kirjoitan Teille, jos ehkä muistatte minut (vaikka mitä syytä minulla olisi luulla, että muistatte), pyytäen Teitä tulemaan apuun. Muistaen sen hyväntahtoisuuden, jota osoititte minulle matkalla Zamośćiesta, rohkenen toivoa, että ette minua vaarassa hylkää. Olen herra miekankantaja Billewiczin joukon turvissa. Hän on antanut minulle suojaa, koska olen auttanut hänen sukulaisensa neiti Billewiczin pakoon vankeudesta Taurogista. Sekä häntä että meitä ahdistaa joka puolelta vihollinen, nimittäin ruotsalaiset sekä muuan herra Sakowicz, jonka tunkeilevaisuutta paetakseni minun oli pakko hakea turvaa sotilasleiristä. Tiedän, että Te ette minusta pitänyt, mutta Jumala näkee, että en ole tehnyt teille mitään pahaa ja että aina koko sydämestäni olen ollut teille myötätuntoinen. Mutta pelastakaa kuitenkin orpo tyttöraukka vihollisen käsistä! Jumala palkitsee sen teille satakertaisesti, ja minä rukoilen aina Teidän puolestanne, jota nyt nimitän vain hyväksi suojelijakseni, mutta sitten pelastajakseni aina kuolemaani asti."
Kun lähettiläät jo olivat lähdössä, alkoi Anusia ajatella niitä vaaroja, joihin he saattoivat joutua, ja koetti estää heitä lähtemästä. Kyynelsilmin hän pyysi miekankantajaa kieltämään heitä lähtemästä matkaan, sillä kirjeet saattoi yhtä hyvin antaa talonpoikien vietäväksi, joiden oli helpompi päästä perille.
Mutta Braun ja Jur Billewicz pysyivät niin itsepintaisesti päätöksessään lähteä, että heihin ei vaikuttanut mikään. Kilvan he kumpikin tahtoivat osoittaa alttiuttaan, eikä kumpikaan aavistanut, mikä heitä odotti. Viikkoa myöhemmin Braun joutui Sakowiczin vangiksi, ja tämä antoi nylkeä häneltä nahan. Jur parka ammuttiin viikkoa myöhemmin, kun hän Poniewiezen luona koetti paeta erästä ruotsalaista joukkuetta.