— Ajatus ei ole ollenkaan hullumpi! — sanoi hän.
— Ei ollenkaan hullumpi joillekin rengeille, mutta ei kelpaa niille, jotka vähänkin välittävät arvostaan. Olettehan te everstejä, ettekä poikanulikoita.
— Totta on, että se ei maksa vaivaa! — sanoi Wolodyjowski. — Käydään mieluummin nukkumaan, sillä on myöhä.
Kaikki yhtyivät tähän, lankesivat polvilleen ja lukivat ääneen rukouksen. Sitten he heittäytyivät patjoille ja vetelivät kohta hurskaan unta.
Mutta tuntia myöhemmin kaikki hyppäsivät jaloilleen, sillä joen toiselta puolen kuului muskettien laukauksia, mikä synnytti Sapiehan leirissä liikettä.
— Jeesus Maria! — huusi Zagloba. — Ruotsalaiset hyökkäävät.
— Mitä puhuttekaan! — vastasi Wolodyjowski siepaten sapelinsa.
— Roch hoi! — huusi Zagloba, joka vaikeissa tilanteissa mielellään piti sisarenpojan läheisyydessään.
Mutta Roch ei ollutkaan teltassa.
Juostiin ulos aukealle paikalle. Siellä oli joukko sotamiehiä, ja kaikki tähystivät joen toiselle puolen. Siellä välähteli tulia, ja laukaukset pamahtelivat tiheämpään.