»Kuinka kaunista täällä on», sanoi Joán.
»On», sanoi nuori mies, »täällä on kaunista. Mutta puistot ovat vielä paljon kauniimmat Lontoossa. Niin, Englantiin olisi pitänyt jäädä. Siellä ansaitsin viikossa kaksin verroin…»
»Miksi ette siis jäänyt Englantiin?»
Nuori puutarhuri seisoi tuokion.
»En tiedä, mistä se johtuu», sanoi hän, ja hymyili yht’äkkiä valoisaan ilmaan. »Mutta ranskalainen viihtyy ainoastaan Ranskassa.»
He olivat vaiti tuokion. Sitten Joán sanoi: »Nyt tulee noiden palmujen vuoro.»
»Niin tulee. Nekin ovat kauniita, ja kuitenkin mitä puita ne ovat..?
Ei, vain Algeriassa on palmuja.»
»Oletteko ollut Algeriassakin?» sanoi Joán.
»Ettenkö olisi» — ja nuori mies puhui äkkiä kuin piiskalla viuhtaisten, ylpeänä kuin kaikki parisilaiset, jotka ovat nähneet jonkin vieraan maan —: »olen oleskellut siellä kahdeksan kuukautta».
»Sepä oli pitkä aika.»