»Hyvästi, rouva.»
Hän astui pari askelta, vain viisi tai kuusi, ja kuuli Josef Aponyin sanovan kovalla äänellä:
»Puhutteliko hän sinua?»
»Minä kysyin jotakin tuolta nuorelta mieheltä -— hän on unkarilainen.»
Mutta Josef puhui jälleen, vielä kovemmalla äänellä — ja Joán puristi suonenvetoisesti käsiään.
»Hän ei ole mikään unkarilainen. Eräs Ujházy Kirottujen Saarelta.»
Molemmat olivat saapuneet ovelle, ja äänet haipuivat.
Joán tuki itseään käsillään, jotka hän oli painanut kylmää kiviseinää vastaan, aivan kuin ihminen, jota pyörryttää ja joka on kaatumaisillaan. Sydän takoi hänen rinnassaan kuin kylmä ja raskas kivi, jälleen pysähtyäkseen, aivan kuin se olisi tahtonut pysähtyä ikiajoiksi.
»Ei mikään unkarilainen -— eräs Ujházy Kirottujen Saarelta.»
»Eräs Ujházy — Kirottujen Saarelta.»