Opettaja sanoi ja katsoi kirjaansa:
»Tämä koulu ei ole olemassa sitä varten, että oppilaat oppisivat jotakin.»
»Ei», mutisi Holstein, »se on olemassa, jotta herra Dupierre ansaitsisi».
Josef Aponyi ei tullut…
»Miksi et soita?» sanoi Holstein, kun tunnit olivat päättyneet ja hän tuli musiikkisaliin.
Joán, joka seisoi ikkunassa, ei kääntynyt.
»Soita jotakin omaasi», jatkoi Holstein ja istuutui pianon ääreen.
Joán oli tarttunut viuluun. Hän ei itse tietänyt soittavansa Hanan lauluja, Holsteinin poimiessa leveillä käsillään sointuja tapansa mukaan.
»Missä Aponyi on?» sanoi Holstein ja jatkoi säestämistään.
»En tiedä.»