Erik Holstein istui tuokion:
»Minä ajattelen usein, kenenkähän kanssa joudun naimisiin.»
Joán nauroi taas ja sanoi:
»Kuinka 'valkoinen' sinä olet.»
»Minä olen tanskalainen», sanoi Erik ja jatkoi syöntiään.
»Siinähän Chira on», sanoi hän, kun intialainen astui sisään.
»Mutta missä on Aponyi?» sanoi hän jälleen ja silmäsi taas Josefin paikkaa, jossa Aponyin böömiläinen juomalasi upeili, granaattikivisine upotuksineen.
»Kas mikä iso, komea lasi», veisteli hän.
Mutta vihdoin he söivät torttua ja hedelmiä, eikä Aponyi tullut.
Kun he tulivat luokkahuoneeseen, laiskanläksylle, oli Aponyi siellä. Hän oli iltapuvussa, ja hänen mustat silkkiliivinsä olivat kovaan nyöritetyt kuin budapestilaisen ratsuväenupseerin univormu. Hänen leukansa oli ajettunut.