»Kuusi», sanoi paroni Albutieri hyvin kovalla äänellä keskeltä luokkaa.
Kaikki nauroivat.
Opettajan silmät kävivät valkeiksi.
»Hiljaa», sanoi hän.
Seurasi »keskustelu» samalla kielellä.
Hän kääntyi Joánin puoleen.
»No», sanoi hän, »kertokaa meille jotakin…»
Josef Aponyi nousi ja astui keskelle lattiaa.
Kädet taskuissa hän tuijotti Joánia suoraan kasvoihin.
»Jotakin… jotakin isänmaanne asutusoloista?