»Minkä vuoksi äitiä palelee?»
»Joán tietää, että Joánin täytyy puhua englantia.»
»Yes.»
Ja Joán kertasi, koneellisesti ja nopeaan, samalla äänenpainolla:
»Why does mamma always feel cold?»
»Joánin täytyy nukkua», vastasi Miss Teker.
Ja hiukan myöhemmin kuuli Miss Teker, että Joán nukkui, aivan kuin tämän silmäluomet yht'äkkiä olisivat painuneet umpeen.
Joánin tapoihin kuului, ettei hän puhunut paljoa; hän vain istui merkillisen hiljaa joko leikkimässä leluillaan tai aivan toimetonna. Mutta yhtäkkiä hän saattoi puhjeta kysymään: »Minkä tähden?» jota kysymystä hän toisti ja jolla hän ahdisti koko talon väkeä. Aivan kuin hänen aivoissaan ei olisi ollut sijaa millekään muulle, hän juoksi kaikkien luo kysyen tuota yhtä ja samaa — isän luo ja äidin luo ja kotiopettajattaren luo ja molempien tallimiesten ja keittiöihmisten ja vanhan Hanan luo.
Vanha Hana oli serbialainen perunankuorijatar. Hän asusti keittiön viereisessä huoneessa. Hän oli hiukan päästä vialla, ja hänen nenänsä valui. Hän istui aina, pää heiluen, ja hyräili. Vanhoja lauluja, serbialaisia jokilauluja. Joán otti jakkaran ja istuutui Hanan viereen. Hän saattoi istua tuntimääriä ja kuunnella Hanan laulua. Hänen päänsä heilui niinkuin Hanankin.
Mutta yht'äkkiä hän sanoi ja katsahti Hanaan niinkuin Miss Tekeriin: