Mutta kun Henry Collyett kysyi sellonsoittajalta tämän mielipidettä makuusijoista, sanoi nuori mies, joka aikaisemmin oli ollut ihmelapsi:
»Minä olen ollut kaksi vuotta kiertueella.»
Joán kysyi, ehkäpä päästäkseen rauhaan makuusijoista, jotakin herra Haagemesterilta, joka kultaisella lyijykynällään piirteli koukerolta lautasliinaansa. Koukeroista muodostui salaisia numerolukuja ja palkkiotarjouksia, joita hän muiden huomaamatta laski yhteen.
Pianisti taukosi laskelmistaan ja vastasi Joánin kysymykseen:
»En, metsästyskaudella en soita ollenkaan.»
Ja hän alkoi kertoa — koettaen vaunun poikki vetää ministeriä mukaan keskusteluun — viimeisestä metsästysmatkastaan Galitsiassa, jossa hän oli vieraillut suuriruhtinas Paulin luona.
Mutta lähettiläs, joka hymyten väisti herra Haagemesteria, taivutti päätään Joánia kohti ja sanoi:
»Olettehan kreivi Ujházy —? Tiedän jo, että saamme ilon kuulla teitä
Bukarestissa.»
Mutta hiukan myöhemmin kuuli Joán, joka istui ulommaisena, ministerin rouvan sanovan miehelleen:
»Onko hänkin virtuoosi?» — äänenpainolla, josta huomasi, että puhuja hiljaisuudessa oli määritellyt Joánin enemmänarvoiseksi.