Oli kuin Joánin sormenpäitä olisi särkenyt niiden kosketellessa liinaa.
Prinsessa sanoi pöydästään, jolla oli sijansa ministerin ja herra ja rouva Bizot'n pöytien välissä ja jossa keskustelu yhä vielä kosketteli hotellivuoteita ja junavuoteita:
»Mitä uneen tulee, rouva, niin oikein hyvin voin nukkua vain
Romaaniassa.»
»Oi niin, niin», sanoi rouva Bizot, ja hänen kasvoilleen häivähti äkillinen hymy, »siinä olette oikeassa. Jos minä tahdon nukkua oikein perinpohjin, täytyy sen tapahtua Le Bourg'issa.»
»Madame Bizot nukkuu kaikkialla kuin murmeli», sanoi herra Bizot.
»Niin, niin, ystäväni», sanoi rouva Bizot kuin hätkähtäen, ja hän vakuutteli prinsessalle, että jos hän nukkui rauhallisesti, oli se sen päänaluksen ansio, jota hän aina kuljetti mukanaan ja joka oli täynnä yrttejä, mitkä hän itse oli poiminut heidän huvilansa läheiseltä niityltä, Seinen luota.
Haagemester, joka oli noussut ja tervehtinyt prinsessaa, johon hän oli tutustunut tämän ollessa kuningatar Elisabethin hovinaisena, palasi pöytäänsä ja sanoi:
»Vaimo ei totisesti kaipaa muuta unipulveria kuin miehensä musiikkia»; ja hän alkoi puhua uusranskalaisesta säveltaiteesta, joka hänen mielestään miltei kauttaaltaan oli todistuksena ranskalaisesta dekadenssista.
»Olettehan tekin samaa mieltä?» sanoi hän hyvin äänekkäästi Joánille.
Joán vastasi: