Joán vastasi, samalla etäisellä kohteliaisuudella:
»Se on kuitenkin muutamien suurimpien taiteilijoitten tyyssija tätä nykyä.»
»Jotka laulavat mestari Bizot'n oopperoita», sanoi herra Haagemester, joka edelleen puhui hyvin kovalla äänellä, samalla kuin Jean Roy, lautasliina kaulansa ympärillä, rummutteli pöytää molemmin käsin ja pohjoissaksalainen sellonsoittoja nauroi.
Ruhtinatar, joka tahtoi puhua vaimentaakseen koroitettuja ääniä, kääntyi puolittain tuolillaan ja sanoi ministerille:
»Herra ministeri ei ehkä tunne minua enää, ja rouva von Benckendorfia ei minulla koskaan ole ollut onni tavata.»
Ministeri nousi puolittain tuoliltaan: hän oli kohta tuntenut ruhtinattaren, sanoi hän, ja esitteli vaimonsa, kun taas Jean Roy nousi paikaltaan ja tuli lasi kädessä Bizot'n avioparin luo.
»Ranskan mestaruuden malja», sanoi hän ja kilisti lasia herra Bizot'n kanssa, samalla kuin pari nuorta romaanialaista, jotka istuivat piilossa vastakkaisessa nurkassa ja jotka smokingeissaan vaikuttivat pukemattomilta, tekivät sormuksilla koristetuilla käsillään liikkeen, aivan kuin olisivat tahtoneet osoittaa suosiotaan.
Herra Bizot oli noussut, ja ulottaen laitoksensa myös molempiin romaanialaisiin hän sanoi, aivan kuin olisi vastannut juhlassa esitettyyn maljaan, ja viittasi kädellään:
»Rakas toverini, me teemme kaikki pitkiä matkoja tehostaaksemme johtaja-asemaamme.»
Ministeri kumartui hymyillen prinsessan puoleen ja sanoi: