»Niin, se on vaimoni unelma», sanoi ministeri.
»Ah, miten hyvin voin sen ymmärtää», sanoi rouva Bizot äkkiä ruhtinattaren takana, »minäkään en tunne mitään niin suurta iloa kuin minkä artisokkani tuottavat minulle Le Bourg'issa».
Ministerin rouva kääntyi äkkiä, päästäen lornjettinsa, ruhtinattaren puoleen ja sanoi hiljaa:
»Mutta tiedättekö, ruhtinatar, tuota nuorta miestä minä säälin.»
Ruhtinatar oli seurannut hänen katsettaan, ja hänenkin silmänsä hipaisivat Joánin kasvoja, samalla kuin rouva Benckendorf sanoi:
»Hän on siis köyhä?»
Prinsessa vastasi:
»Oh, ei suinkaan. Mutta luulen hänen surevan isäänsä.»
Joán oli kuullut nimeään mainittavan ja kumartui miltei liian äkkiä
Henry Collyettin puoleen, joka puhui sellonsoittajan kanssa, ja kysyi:
»Mitä herra Collyett kertoo teille?»