Sellonsoittoja, jonka hyvin pienet kasvot lakkaamatta vaihtoivat väriä, sanoi:
»Mr. Collyett sanoo, että hän katselee kaikkea, museoita ja muuta, matkoillaan. Ja minä taas en katsele yhtään mitään… sillä täytyyhän toki harjoitella, eikö totta?»
Joán hymyili:
»Henrykään ei suuria katsele. Hän harjoittelee kymmenen tuntia, ja kun hän tulee kadulle, sanoo hän, että hänen on ikävä Melbournea.»
Herra Haagemester, joka söi, sanoi pöydän yli: »Ja mitä te ikävöitte
Melbournesta?»
Henry kohotti kasvonsa.
»Aurinkoa», sanoi hän ja aukaisi suunsa hyvin suureksi, »se ei koskaan oikein paista muualla kuin Melbournessa».
»Miks'ette jää aurinkoon», sanoi hollantilainen, joka puhutteli nuoria taiteilijatovereitaan kuin joitakin kruununprinssiensä jääkäreitä.
»Niin», sanoi Collyett, »kyllä vielä jäänkin — voitettuani».
Hollantilainen kohotti päänsä kuullessaan hänen äänenpainonsa: