Roy oli kuullut hänen sanansa ja nauroi ääneen:

»Austraalialainen on viisas.»

Ja yhä nauraen, niin että pieni pöytä tärisi, hän huusi vaunun poikki:

»Maljanne, herra Bizot!»

Hän nauroi yhä ja sanoi madame de Steinille: »Bizot-muorin artisokissa on jumaliste kultaiset lehdet, ja Ranskan pankin kellari on syvä.»

Mutta madame de Stein kääntyi puolittain tuolillaan ja sanoi:

»Mutta te, kreivi Ujházy, joka olette unkarilainen, tehän kai tunnette nuo paperit.»

Ja hän alkoi puhua joistakin galitsialaisista osakkeista ja arvopapereista.

Ja samassa alkoivat kaikki arvoisat virkaveljet puhua rahoista ja rahojensijoituksista ja obligatsioneista ja papereista ja koroista — ja kaikki äänet piirittivät pörssiä ja liikeyrityksiä, ja Joán oli mykkänä ministerinrouvan lornjetin edessä, lornjetin, joka hämmästyneenä oli siirtynyt toisesta pörssihuijarista toiseen — jotka olivat Joánin taiteilijatovereita.

Madame de Stein oli kääntänyt tuolinsa ympäri, herra Haagemesterin puoleen, joka suositteli Montan-papereita tai venäläisten ostamista. Jean Roy työnsi lautasen etäälle luotansa liinaa pitkin ja sanoi Joánille, ettei mikään, mikään sentään ollut ajan pitkään niin edullista kuin tonttisijoitus New Yorkissa.