Ministeri kuuli tämän, huomaamatta prinsessaa, joka sanoi:
»Minusta ei maailmassa ole mitään niin kauheata kuin raha. Minä puolestani en saata erottaa toisistaan markkaa ja frangia.»
»Kreivi Ujházy, tuossa hän on.»
Tämän kuiskasi austraalialainen, samalla miltei nousten pöydästä.
Joán oli kääntänyt päätään ja nähnyt Jens Lundin, joka seisoi avoimessa ovessa. Viuluniekan käsi nojasi ovipieleen. Joán ei siirtänyt silmiään tuosta kädestä: sen muodosta näkyi, että se oli tottunut käyristymään otteeseen.
»Eihän hänellä ole kasvoja ollenkaan», sanoi Henry ja nojautui syvään pöydän yli.
Joán, joka oli siirtänyt katseensa Jens Lundin kädestä tämän päähän, tarkasteli viuluniekan kasvoja, jotka väkivaltaisten ajatusten laannuttua olivat kivettyneet liikkumattomiksi ja sanoi:
»Hänen kasvonsa, Henry, ovat kääntyneet sisäänpäin.»
»Se on totta», sanoi austraalialainen.
Ja kun Jens Lund astui heidän ohitseen — hän kulki molemmat kädet nyrkissä — sanoi Joán: