»Hänen kätensä ovat kuin ruorimiehen.»
»Se on totta», sanoi Henry, ja yht'äkkiä hämmästyneenä kreivi Ujházyn äänensoinnusta, sanoi nuori austraalialainen kuten äsken:
»Kuinka te sentään häntä ihailette!»
Ja äkillistä ajatuskulkuaan seuraten:
»Olenpa iloinen, ettei ole ketään pianistia, jota minä ihailisin — noin paljon.»
»Miksikä niin?»
»Niin», sanoi austraalialainen ja nauroi ja taukosi nauramasta, »sillä silloin kai minä lakkaisin soittamasta».
Joán katsahti Henry Collyettiin välähdys silmäkulmassaan, loi alas katseensa ja kuuli madame de Steinin sanovan:
»Te, kreivi Ujházy, ette ole huvitettu kurssilaskelmista.»
Joán sanoi ja kääntyi häneen: