»Niin», kuiskasi poika.
Äiti kyyristyi kokoon peitteensä alla.
»Pyökkipuut lämmittävät paremmin», sanoi hän.
»Niin», sanoi Ane, »niitä ei voida verratakaan täkäläisiin».
»Munkebjergissä», sanoi äiti, »pyökit olivat niin uhkeita».
»Niin olivat», vastasi Ane.
Joán kohotti päänsä kuvakirjasta:
»Minkä tähden äiti puhuu alituiseen Tanskasta?»
»Sen vuoksi, pikku Josse — että äiti on sieltä.»
Äidin ääni oli niin hiljainen, ja katsellessaan tulta hän vei sormenpäänsä yhteen aivan kuin Marinka, kamarineitsyt, teki sunnuntaisin.