»Koskaan en voi sitä unohtaa», sanoi Jean Roy.
Jens Lund oli lakannut syömästä. Hän istui pää etukumarassa ja silmissään ilme kuin nuuskivalla vinttikoiralla.
Prinsessa sanoi Jean Roylle:
»Niin, se mahtoi olla kauheata. Serkkuni on siitä kertonut — hän oli silloin läsnä.»
»Ruhtinatar», sanoi laulaja, »se oli kauheata».
Ja äkkiä toisessa äänensävyssä, miltei pakottautuen, hän sanoi kohta tunteneensa prinsessa Stourdzan — »oopperasta, jossa tunnemme kaikki vuositilaajamme».
L'Opéra, sanoi prinsessa, ei ollut ainoa paikka, missä hän oli kuullut herra Royta. Hän oli kuullut herra Royn »Lohengrinin» kaikkialla, missä suinkin oli mahdollista.
Jean Roy kumarsi, ja yht'äkkiä hän alkoi nauraa niin sydämensä pohjasta, että myöskin ministeri alkoi hymyillä. Laulaja sanoi:
»Englannissa on piirretty pilakuva minun 'Lohengrinistani'. Se on hullunkurisinta mitä olen nähnyt.»
Myöskin rouva von Benckendorf oli nähnyt tuon englantilaisen pilakuvan, eikä hän voinut olla nauramalta, ja prinsessa sanoi: