Prinsessa oli noussut ja kumarteli joka taholle, yht'äkkiä (nyt kun tämä ateria rautatievaunussa oli ohi) aivan vieraana, ikäänkuin ei olisi vaihtanut viittä sanaa näiden naisten ja herrojen kanssa. Mutta siinä samassa hän kääntyi, ehdittyään jo ovelle, ja sanoi toiselle seuranaiselleen:
»Oh, tästä saisi hauskan levyn.»
Ja samalla reippaalla, suorasukaisella äänellä kuin päivällisen aikana hän sanoi:
»Hyvät herrat ja naiset, saanko tuoda kamerani?» Joán oli hätkähtänyt.
»Harvoin sattuu», jatkoi ruhtinatar, »yhteen niin monen eurooppalaisen kuuluisuuden kanssa samalla kertaa…»
Kaikki vastasivat yht'aikaa, ja kun toinen seuranaisista kävi hakemassa valokuvauskonetta, sanoi prinsessa viinatehtailijan pojalle, puhutellen tätä kohteliaasti kuin kantajaa asemasillalla:
»Herra Brazzi, kun te pysyttelette oikein hiljaa, voin asettaa koneen selkänne varaan.»
Valokuvauskone tuotiin, ja kaikkien kasvot kääntyivät romaanialaista päin, jota prinsessa siirsi ja asetteli ikäänkuin tämä olisi ollut rautajalus. Herra ja rouva Bizot'n täytyi muuttaa paikkaa ja istua pöytään, josta prinsessa oli noussut, ja rouva Bizot asettui aivan mestarin viereen molemmat kädet miehen olkapäillä.
»Siitä tulee mainio, mainio — varsin mielenkiintoinen», sanoi ruhtinatar, katsoen koneen pieneen peiliin, ja virkkoi toiselle smoking-pukuiselle: »pidättehän te huolta valaistuksesta — olette kai ennenkin sitä tehnyt?»
Nuoren miehen oli pidettävä huoli magnesiumvalosta, ja hänen sormensa vapisivat.