»Mutta ehkä pitäisi ajatella Kööpenhaminaa…»
»Tanskassa en ole koskaan soittanut», sanoi Joán, joka istui äskeisessä asennossaan.
»Hm, sepä merkillistä, kun kerran olette puolittain tanskalainen.»
Tuokio kului. Sitten Joán sanoi:
»Siellä olen aina ajatellut soittaa — viimeksi.»
Henry Collyett sujutti yhä urheilijansääriään, ja ajatukset harhaillen hän sanoi — nyt ne olivat valokuvaamisessa:
»Mutta olemmehan kerta kaikkiaan ilveilijöitä.»
Äkkiä Joán hymyili:
»Niin olemme, Collyett», sanoi hän ja nousi.
»Mutta niin ovat nuo toisetkin», sanoi Henry, hiukan kiihkeästi.