Ovi riuhtaistiin auki. Tulija oli Jens Lund. Joán hätkähti. Sitten hän ajatteli, toisen viipyessä siinä ovella: kuinka lyhyt hän oikeastaan on…
»Te olette Ujházy», sanoi Jens Lund ja nyökäytti päätään. »Saanee kai tähän istuutua?»
Kättään hän ei ojentanut.
Joán sanoi:
»Tässä on herra Henry Collyett.»
Jens Lund nyökäytti jälleen päätään.
»Piano», sanoi hän, »on maailman viheliäisin soitin. Olen melkoisen haluton uskomaan, että nerokaan voisi päästä oikeuksiinsa pianoa soittamalla. Minulla on täysi syy olla iloinen siitä, että olen laivassa syntynyt. Siellä ei ollut sijaa pianolle.»
»Te luette siis?» sanoi hän ja antoi katseensa vaeltaa Joánin kirjoja pitkin, joita oli kaikkialla.
»Niin, täytyyhän ihmisen jollakin askarruttaa aivojaan», sanoi Joán.
Jens Lund oli pannut käsivartensa ristiin.