»Mitä sinä oikeastaan sanoit?» kysyi Joán, joka yht'äkkiä oli lakannut laulamasta.
»Se on Aage-ritarista.»
»Mutta mitä?» sanoi Joán.
Äiti hiveli hänen hiuksiaan.
»Et sinä voi sitä ymmärtää», sanoi hän, »se tapahtui Tanskassa».
Mutta Joán sai jälleen kiinni sävelestä ja lauloi — katsoen tuleen:
Niin kihlas kauniin Elsen hän kultasormuksin. Kuu vieri, haudattihin mies mustiin multihin.
»Hss», kuiskasi Ane, »nyt Joánin täytyy olla hiljaa».
Äidin silmät olivat menneet umpeen. Hän nukahti kädet helmassaan, vaaleat hiukset valuivat ohimoille.
»Tule nyt. Äiti nukkuu», sanoi Ane.