»Uutta sieluanneko?» sanoi Joán.
»En» — ja Jens Lund löi yhteen ylöspäin kohotetut kätensä — »iankaikkisen sieluni minä tarjoilen pankinjohtajien rouville Pestissä».
Tuokion oli hiljaista. Sitten Joán sanoi:
»Mutta teillä oli kuitenkin äiti, joka synnytti teidät päiväntasaajan kohdalla.»
»Ja isä, joka hedelmöitti hänet Arkangelissa. Mutta parahin Ujházy, eikö se ole tuiki yhdentekevää? Kysynpä, kuka muistelee herra Bonaparte vanhempaa? Historia alkaa herra Napoleonista. Isäni oli kotoisin Lögstöristä ja meni naimisiin rudköbingiläisen purjelaivan kanssa. Laivaväkeen kuului Jensine Jensen, joka tuli raskaaksi Jäämerellä ja synnytti minut maailmaan päiväntasaajan kohdalla.»
»Rudköbing?» sanoi Joán.
»Niin. Sitä ette tunne.»
»Ettenkö tuntisi», sanoi Joán ja puhui hiljaa kuin ennen. »Se on
Tanskassa».
»Sekin Tanskassa?» sanoi austraalialainen ja katseli vuorotellen molempia, aivan kuin olisi tahtonut ottaa heistä mittaa.
»Niin, sitä sanotaan Tanskaksi», sanoi Jens Lund. »Rudköbing on Langelantia, ja Langelanti on viiru meressä. Sähkö ja minä, me tulimme Langelannista. [Hans Kristian Örsted, kuuluisa tanskalainen fyysikko ja sähköopin tutkija, synt. 1777 Rudköbingissä. Suom.] Ujházy, ihmisellä ei ole mitään alkuperää. Minä synnyin ja olen. Kenellä olisi oikeutta kutsua meitä? En tottele ketään. Olen mikä olen. Ja minä synnyin aamupäivällä onneatuottavien tähtien merkeissä…»