»Tähän sijoitamme herrat», huusi hän ja avasi oven erääseen huoneeseen, ensimmäisessä kerroksessa.
Mutta edeskäypä juoksi ylempään kerrokseen ja paukautti jonkin oven perässään kiinni.
Berliniläinen seisoi keskellä huonetta, jossa palvelijatar alkoi levittää lakanoita siniseen, keltaisilla arabeskimaalauksilla koristettuun sänkyyn.
»Täällä täytyy lämmittää», sanoi berliniläinen, joka takaapäin mittaili silmillään naispuolista palvelusväkeä.
»Niinpä sitä täytyisi», sanoi palvelijatar ja läimäytti punaisilla kämmenillään lakanoita. »Mutta kaakeliuuni on hajoitettu, ja lämpöjohtoa» (hän osoitti jotakin rautakalteria, joka viersi ikkunalautaa) »eivät ne koskaan ole saaneet kuntoon. Mutta voimmehan laahata öljykamiinan tänne herroja varten.»
Seurusteluhuoneistossa istui Hans Haacke yhä pidellen lipasta pyöreillä polvillaan.
»Milloin se alkaa?» sanoi hän ja katseli suoraan eteensä.
»Luultavasti kello kahdeksalta», vastasi Joán, mittaillen silmillään sinisiä fajanssimaljakoita, jotka koristivat valkeita seinähyllyjä.
»Missä?» kysyi Hans Haacke taas ja katseli yhä suoraan eteensä.
»Täällä», vastasi Joán jälleen ja huomasi, että fajanssimaljakot olivatkin puuta.