Hans Haacke istui hetken vaiti ja sanoi sitten:
»Eivätkö ne ihmiset kutsuneet teitä?»
»Kutsuivat kyllä», vastasi Joán ja näki jälleen edessään pienen puheenjohtajattaren, sellaisena kuin tämä oli sukeltautunut esiin rautatieasemalla.
»Tyttö oli sievä.»
»En huomannut häntä», sanoi Hans Haacke.
Joán alkoi hymyillä, tietämättä itsekään pikkuneidin punaisille kasvoilleko vaiko Hans Haackelle.
»Ette, Haacke», sanoi hän, »sillä te ette koskaan huomaa mitään».
»Mitäs huomaamista siinä on», sanoi Haacke ja istui ennalleen.
Ovi avautui, ja berliniläinen tuli sanomaan, että kaikki oli kunnossa.
»Sikäli mikäli», lisäsi hän.