Sitten hän kulki viistoon tien poikki, kauppias Johansenin punaiselle talolle. Ovessa ei ollut kylttiä eikä nimeä. Iso rakennus kohosi leveänä ja raskaana maasta.
Joán astui sisälle kauppaan, jossa nenätön puotipalvelija seisoi pitkän naarmuisen myymäläpöydän takana, ja hän kysyi, pääseekö tätä tietä herra Johansenille. Puotipalvelija oli jo nostanut pöydän levyn ja sanonut — Joánista näytti, että tuon ihmisen oli vallan hiki:
»Joo, pääseehän herra tästä» — kun sisään astui eräs vaaleapartainen herra.
»Taivas varjelkoon, ei, saanko näyttää teille tietä», sanoi tulija.
Ja hän kuljetti Joánin jälleen kadulle ja sisään portista. Portaat olivat täynnä kukkia.
»Olkaa hyvä», sanoi vaaleaverinen herra, »tuonne ylös».
Kun Joán oli noussut portaita, avasi pikku neiti itse ovet suoraan huoneisiin.
»Terve tuloa», sanoi hän ja puristi Joánin kättä aina peukalonjuurta myöten. »Sitähän me ajattelimmekin, että majatalomme on liian mahdoton. Hyi, siellä on aivan kauheata. Mutta täällä ei teitä kukaan häiritse. Nyt vain suljemme nämä» — ja hän alkoi sulkea toisiin huoneisiin vieviä kaksoisovia, aivan kuin olisi tehnyt jotakin, josta jo ennen on sovittu — »ja tuolla sisällä on makuuhuone».
Hän heitti pikaisen silmäyksen huoneeseen, ja meni. Joán olisi tahtonut sanoa jotakin, pyytää anteeksi. Mutta tyttö oli ehtinyt mennä — kaksoisovesta, jonka hän sulki.
Joán ei voinut olla hymyilemättä seisoessaan siinä: totisesti, täällä saattoi olla rauhassa. Se oli ihanaa. Hän hymyili yhä (miten somasti varma hän oli, tuo pieni puheenjohtaja-neitonen), kulkiessaan pöydän ympäri, kattolampun alla. Kaikki nuo sohvan ja pianon yläpuolella olevat, mustiin kehyksiin ja harmaalle kartongille kiinnitetyt kuvat olivat valokuvasuurennuksia. Voimakkaita kasvoja, miehillä maalaiset kaulahuivit aina leukaa myöten. Tuossa oli merkilliset kasvot. Niin, mitä ne oikein muistuttivat, nuo silmät, tai tuo otsan rakenne? Mitä se oli, ja missä? Ja ketä? Voi, häntä, Kultaisen Sarven emäntää Montreuilissä… sellaisena kuin tämä istui iltaisin keittiössään, takkatulen edessä. Hänellä oli samanlaiset silmät.