»Kertokaa vielä», sanoi hän aina, »kertokaa vielä».
Ja Joánin täytyi kertoa kertomistaan, samalla kuin vanhus istui ja katseli ihmeellisinä silmineen (niin, silmät olivat samat) takkatuleen.
»Mutta miksi ette itse matkusta Parisiin, madame Chabou?» oli hän kysynyt.
Mutta vanhus oli vastannut:
»Meikäläiset eivät matkusta. Meikäläiset jäävät tänne. Minä rakensin talon siihen missä satuin olemaan. Mutta lupa ajatella on kullakin.»
Ja iltamyöhään täytyi hänen istua ja kertoa Chabou-muorille suurista kaupungeista ja avaroista maista.
»Niin, herra», sanoi vanhus, »maailma on suuri».
»Suuri ja pieni, madame Chabou.»
Mutta tämä katseli häntä liian suurilla silmillään.
»Suuri sille, joka ei sitä tunne», sanoi hän.