»Ettekö itse aio juoda, neiti?»
»En tahdo häiritä», sanoi Gerda.
»Oh, ette te häiritse. Päinvastoin — silloinhan minulla on vähemmän aikaa pelätä…
»Pelätä?»
»Niin.»
»Pelätä soittaa meille, jotka emme ole muuta tehneet kuin iloinneet näinä kolmena viikkona!»
Joán oli noussut, sen levottomuuden ahdistamana, joka aina valtasi hänet ennen konserttia, kun hän ajatteli, että hänen piti soittaa.
»Juuri siksi, neiti», sanoi hän ja lisäsi, antaen katseensa vaeltaa ympäri huonetta: »Tahtoisin todellakin niin mielelläni soittaa hyvin täällä.»
»No niin, siinä tapauksessa käyn hakemassa itselleni kupin», sanoi neiti ja meni.
Hänen mentyään ajatteli Joán, eikä itse tietänyt miksi: nämä ihmiset mahtavat olla hyvin varakkaita.