Kun neiti jälleen tuli sisään, viittasi hän avoimeen albumiin. »Tämä on äidinäidin äiti», sanoi hän, ja oli kuin hän olisi puhunut vähän kovemmin tai eri äänellä.
»Ja tämä», sanoi Joán ja seurasi kuvia, »on äidinäitinne».
»Niin on», sanoi neiti ja nauroi.
»Ja tämä on äitinne… ja tämä sisarenne.» »Niin.»
»Sisarenne opiskelee? Hän on ylioppilas…?»
»Niin» -— hän epäröi hetkisen, ja äänen väri vaihtui jälleen — »sisareni on ylioppilas».
»Ja tämä on veljeni», sanoi hän, ja oli kuin hän olisi vetänyt henkeä, »ja siinä ne sitten ovatkin».
»Veljenne, missä hän on?» kysyi Joán.
Neiti joi teetään.
»Veljenihän on kerran perivä kaupan… hän on nyt Vejlessä.»