Oli kuin jokin Joánin äänessä olisi tarttunut Gerdaan, ja hän sanoi melkein samalla äänenpainolla:
»Ja sitten hän joutui matkustamaan niin kauas?»
Joán katsahti häneen yht'äkkiä.
»Niin, kauas», sanoi hän.
Mutta ehkä rikkoakseen tunnelman sanoi Gerda ja puhui hiukan katkonaisesti, mutta iloisesti:
»Mutta kyllä siellä on ihanaa talvisinkin. Minusta siellä on kaikki niin elävää, Vejlessä… ihmiset kulkevat niin varmoina ja puhuvat ääneen kaduilla… Minä puolestani pidän melkein enemmän Vejlestä kuin Kööpenhaminasta.»
»Kuin Kööpenhaminasta?»
»Niin, ehkä siksi, että Kööpenhamina on liian suuri tämmöiselle maalaiselle… taikka en tiedä, ehk'ei se ole kyllin suuri.»
»Ei kyllin suuri?»
Joán katsahti hänen pieniin kasvoihinsa, jotka äkkiä punastuivat punastuttuaankin — kuten asemalla.