»Niin, enhän ole koskaan nähnyt mitään suurempaa… Mutta ihminen odottaa niin paljon kun sanoo itselleen: Suuri kaupunki…»
»Niin.»
He olivat vaiti, ja neidin kasvot olivat jälleen käyneet kalpeiksi.
»Te olette nähnyt kaikki kaupungit», sanoi hän.
»Monta», sanoi Joán, »ja jokainen kaupunki on toisensa kaltainen».
Neiti käänsi päätään:
»Onko?»
Hän painoi jälleen päänsä.
»Mutta te olette kuitenkin nähnyt ne», sanoi hän ja lisäsi, hymyillen, niin että huulet heikosti värähtivät: »useimmat eivät saa koskaan niitä nähdä».
Mutta jälleen vaihtaen sävyä hän sanoi: