»Hana», kuiskasi Joán ja katsoi tätä kasvoihin. »Minkä tähden äiti on kuollut?»
Ja hän sanoi kuollut aivan kuin vieraan sanan, jotakin, jota ei ymmärretä.
»Pikku herra», sanoi Hana vain ja tuijotti huoneeseen puolisokeilla silmillään.
Mutta äkkiä tuli Marinka juosten sisään.
Hän oli kokonaan mustissa.
»Pater tulee», huusi hän ja juoksi jälleen eteishalliin.
Joán seurasi häntä. Hän painoi käsivartensa kiinteästi kupeisiin.
Molemmat kuoripojat kulkivat aivan papin perässä valkeissa paidoissaan.
Ja Marinka avasi kaikki ovet ja kolkutti ylimpään.
Hän kolkutti uudelleen:
»Ana, Ana.»
Mutta ovi oli lukittu.